Juhlitaan äitiä! Ehdotamme äitienpäivän kunniaksi helppoa ja nopeaa aamiaista sekä herkullista ateriaa.
Äitienpäivän aamiaismenu | |
 | |
Äitienpäivämenu | |
 | |
Äitienpäivän perinteitä
Sanotaan, että äitiin voi luottaa, vaikka hän olisi hyeena. Äidit, jos ketkä, ansaitsevat oman juhlansa. Joka vuosi, toukokuun toisena sunnuntaina, nousevat Suomen liput salkoon kaikkien äitien kunniaksi.
Äitienpäiväperinne alkoi USA:n Philadelphiasta 1900-luvun alussa. Äitinsä menettänyt Ann Jarvis halusi viettää seurakunnassaan kaikkien äitien yhteistä muistopäivää. Jarviksen äiti sai muistojuhlansa, mutta tavalle oli suuri sosiaalinen tilaus ja tapa muistaa äitejä – niin eläviä kuin kuolleita – levisi nopeasti.
Äitienpäivää vietettiin Suomessa ensi kerran vuonna 1918. 1920-luvulla kansakoulun opettajat levittivät juhlan nopeasti koko maahan. Alkuun päivä oli toukokuun kolmas sunnuntai, mutta vuonna 1927 vakiintui nykyinen tapa. Äitienpäivästä tuli pian virallinen juhlapäivä. Vuonna 1947 päivästä tuli myös virallinen liputuspäivä.
Perhekeskeisen juhlan tapoihin eivät ehkä enää niinkään kuulu virret ja pappien juhlapuheet. Kukkia äidit toki saavat. Sinivuokon rauhoituksen myötä yleisemmäksi äitienpäiväkukaksi astui kevään varhainen valkovuokko. Nykyisin sinivuokkoa saa poimia ei-kaupallisiin tarkoituksiin, siis äidillekin, mutta sitä ei suositella: sinivuokko nuupahtaa maljakossa nopeasti.
Äitienpäivän vastinetta isille, isänpäivää, vietetään marraskuun toisena sunnuntaina.
