Grilliherkut ovat juhannuksen kohokohta. Lihan lisäksi grillissä valmistuvat maukkaat kasvisherkut. Tarjoa grillattujen ruokien lisäkkeenä kesäisiä salaatteja ja kastikkeita. Jälkiruoaksi jotain raikasta, makeaa ja mansikkaista.
Juhannuksen perinteitä
Juhannusta vietetään Johanneksen päivänä. Juhannus-sana onkin vanha ääntämismuoto Johannes Kastajan nimestä. Päivä on Kastajan syntymäjuhla, johon on kuitenkin aina liittynyt monia pakanallisia keskikesänjuhlan piirteitä.
Juhannuksena keskikesä on kauneimmillaan ja päivä pisimmillään. Luonnon vehreä kukkeus samaistuu vanhaan pakanalliseen tapaan jumaluuteen. Tapana on pystyttää koivut ulko-oven molemmin puolin. Myös sisälle on tuotu lehviä ja kukkia tuomaan kesän väriä ja tuoksuja kotiin. Nämä perinteet ovat liittyneet paitsi suven rehevyyden juhlintaan, myös taikauskoihin, kuten karjaonnen takaamiseen. Tapojen juuret lienevät esikristillisissä paimenten keskikesän juhlissa.
Merkittävin juhannusaaton tapaus on suuressa osassa Suomea ollut kauan juhannuskokon polttaminen. Ei ole aivan selvää, onko kokon polttaminen vanha pakanallinen tapa, kuten usein luullaan, vai onko se syntynyt kristinuskon saapumisen myötä, kuten sen nimi viittaisi.
Valoisa juhannusyö on vuoden tärkein lemmentaikojen hetki. Neitojen oli tapana kieriä alasti kasteisessa pellossa tai kedolla naimaonnen takaamiseksi. Tuleva sulho yritettiin nähdä unessa tai haamuna yössä lukemattomien erilaisten taikojen avulla. Edelleen moni tyttö kerää kukkia tyynynsä alle.
Taianomaisena yönä uskottiin sattuvan monenlaista mahdotonta. Juhannusyönä peloton saattoi nähdä sananjalan kukkivan ja tekevän siemenen (itiökasvi ei kuki). Myös haltioiden aarrekätköön paljastavan aarnitulen saattoi tiettyjen ehtojen täyttyessä havaita tai hetkellisesti luonnonviiniksi muuttuvaa vettä maistaa.
Juhannuspäivä on perinteisesti ollut lähinnä loppuvuoden säiden ennustamiseen keskittyvä päivä.
